Mietelmäni huussin tyhjentämisen jälkeen ja noin yleensä elämässä: Voittaja on hän, joka paskaelämässä nostaa nenänsä pinnan yläpuolelle. Elämässä on niin paljon hyvää, ettei kannata jäädä junnaamaan, ei niin hyviin asioihin ja tapahtumiin. Siihen on totuttautuminen, että Suomen kesä on lyhyt. Kukat ja muut kasvit ennättävät valmistua lyhyessäkin kesässä. Minä ilahduin niin pienestä, kuin pähkinäpensaani teki ensimmäiset urpunsa. Se on jo ainakin 5 vuotta vanha ja kerran syöty elukoiden toimesta. Saunan takainen kasvimaani on vielä vaiheessa. Se etenee, mutta hitaasti. Välillä täytyy ottaa rennosti ja jättää työt odottamaan vähäksi aikaa. Varsinkin, kun maa on jäässä, enkä voi ottaa lisämultaa sieltä. Siirsin kirjaani yhden blogikirjoituksen, jossa olin kovin iloinen. Nyt ei päästä istuttamaan sipuleita kolmas toukokuuta, kuten silloin. En muista mikä vuosi silloin oli menossa. Kirjan nimi on Lyhyttavaraa: Monilla on ollut ongelmia tulvien takia. Mökkimme on mäen päällä sinn
Kompostikin tosiaan tuoksuu, eikä haise. Maa ja kompostikin oli vähän jäässä. Päivä päivältä pääsin sitä järsimään ja levittämään pensaiden alle ja kukkapenkkeihin. Komposti on kypsynyt ensin kompostorissa yhden talven ja toisen pressun alla. Kyllä siinä varmaan vielä kasvuvoimaa on ja on se ainakin multaa. Olin ehkä liian malttamaton sen pöyhimisessä. Kevät on ollut niin pitkä ja luminen ja kylmä. Sain keväthommat alulle, se on pääasia. Kompostia tuli parin säkin verran, on sekin jotain. Käärmekin oli käynyt jossain vaiheessa vaihtamassa suojassa nahkansa. Nostin nahkan kiven päälle kuivumaan. Ei se siinä kauan ollut. Joku sen vei. Heti, kun on hiukan lämpimämpää, pienet eläimet lähtevät liikkeelle. Mehiläiset ja perhoset etunenässä. Minäkin näin jo sitruunaperhosen. Oli oikein kevään tunnelma. Puutarha on kovin köyhä ja kuiva. Ympärillä olevat isot puut vievät kaiken kosteuden. Antavat ne tietysti varjoa kuumuudessa. Pensaat ovat viime kesänä istutettuja. Ne tarvit